Tekee hyvää olla poissa, olla muualla, arjetta. Minä olin Kemissä.
Välillä oli mielessä semmoinen leikki, että olen maailman halutuin veistäjä, että työni on palkitsevaa, arvostettua ja äärimmäisen tärkeää. Herätyskellon ääni aamuisin oli merkki tärkeydestäni, huhhuh, pakkohan siinä oli mennä antamaan parastaan. Annoinkin.
Iltaisin uin pitkiä vetoja kylmässä altaassa. Leikin, että olen saukko. Yritin sukeltaa pidemmälle kuin koskaan ennen, ehkä sukelsinkin, mutta hätä päästä pintaan tuli väliin - hätä, pakokauhu, paine! Tunnen verisuonetkin, äkkiä ylös. Euforian tunne vähän viiveellä. Ajattelin: tämä on mahtavaa.
Hotellin käytävällä kävelin pitkin, letkein askelin ja ajattelin, että olen joku, joka on aina näin: aina matkalla, laukku puoliksi pakattuna. Illastan aina ulkona ja seurue hymyilee aina, vitsailee aina ("vettä, mutta ei jäitä kiitos, työssämme on sitä riittämiin"). Pitkien päivien jälkeen sängyllä on aina uusi mariannekarkki. Leikin, että arki ei enää palaa.
10 kommenttia:
Kuulostaa niin ihanalta, se on kummallista kun on muutaman päivän 'lomalla', arki tuntuu avan erilaiselta.
Olet onnekas, kun olet päässyt huilaamaan!
Olitko lumilinnaa veistämässä? Ihanasti kirjoitit siitä, olotilasta, kun tekee jotain tärkeää, nauttii, on irrallaan arjesta. Matkalaukku puoliksi pakattuna kuulostaa mukavalta. Tuli leffafiilis, olin mukananne siellä veistämässä hienoa jäälinnaa...
Oi mitä kuvia, oi mikä kertomus. Ihan huimaa. Lumoavaa. Kiitos tästä matkasta korkealle ja kauas! Tääkin haluaa kuvitella, kuvittelen heti kun tulee sellainen tilaisuus hetki!
Muistelen että olet ennenkin ollut samoissa rakennuspuuhissa?
Onko tuo lumikoru totta vai joku jäätynyt kaulanauha? Käsittämättömän kaunis.
Aika mimmi oot kyllä tuon lumen ja jään kanssa.
marjohei; totta, vaikkei reissu kyllä oikeastaan huilia ollut vaan täyttä työtä. Viisi päivää x 10 tuntia raskasta fyysistä työtä hankalissa olosuhteissa. Kyllä se silti arjesta eroaa!
Kirjailijatar; olin :) Voi kiitos kehuista myös, toivottavasti pääset lisäkuvien myötä veistelemään lisää!
Pellon pientareella; Ole hyvä :) Minä olin varsinkin lapsena kova leikkimään tuommoisia yksinäisiä ajatusleikkejä, nyt oon koittanut leikkiä taas vähän. Kuvitella, keksiä, täydentää totuutta. Se toimii tosi hyvin jos pitää esimerkiksi siivota: voi leikkiä, että siivoaa oman 'idolinsa', tai jonkun tositosi tärkeän tyypin asuntoa, tulee hyvää jälkeä.
violet; kyllä, mutta toisaalla. Laittelen tässä pian lisää kuvia, näät oli vasta tämmösiä fiiliksiä.
Liivia; totta, mutta kuule arvaapa mikä se on! Se on KARVA! Siis ihan pienen pieni, varmaan kaulaliinastani semmoinen ohukainen säie. Yli 20 asteen pakkanen oli saanut tuon aikaan, lumikoru tosiaan. Tuli kova kiire kaivaa kohmeisin sormin kamera esiin, jotta sain kuvan, sillä koru koreili pahasti kulun paikalla - onneksi ehdin. Hetkeä myöhemmin se oli helissyt jo tiehensä, joku lienee viistänyt liian liki.
Hei, toi siivousidea oli tosi hyvä, kiitti! Oikeesti. Tuota kuvittelua täytyykin yrittää tehdä myös just tollasissa tylsissä ja vaikeissa asioissa, jos ne sitten tulisivat tehtyä. Lapsi on terve kun se leikkii :). (Vähän samaa ideaa on mielikuvaharjoittelussa.)
:)
Minusta on muuten masentavaa, että siihen sanontaan on se jatko 'mutta sairas, jos ei osaa lopettaa'. Ja se on kans, että 'tulee se mies räkänokastaki, mutta ei tyhjän naurajasta'.
Pitää olla oikeus leikkiin ja leikinmielisyyteen!
Mulla on ystävä, joka vessaa siivotessaan kuvittelee olevansa tv:ssä ja koko ajan joku selostaa maailman parhaan vessanpesijän ahkeraa ja tehokasta uurastusta. Ikäänkuin se vessan pesu olisi maailman tärkein ja mahtavin asia. Ja hän esimerkillinen pesijä.
Toimii kuulemma hyvin.
Tai siis, joo, toimii, olen kokeillut.
Ja kyllä: nauran tyhjälle. Olenkin nainen, ei tarvi tullakaan miestä.Kuinka vapauttavaa! (miesparat)
isoinpapu; siis hei! TV! Joo, aion koittaa tuota leikkiä. Että olen niinkö ostos-tv:n pesuainemainosnainen, *puts*puts* vaan kaikki puhdistuu.
Samanlaisia räkänokkia ollaan, siis! Hohohoo ja hehehee oli aina syytä eli ei.
Lähetä kommentti