Kotona on taivasta ja hankia niin kauvas ku silimät kantaa. Olin sielä seittemän päivää.
Tuomisina flunssa, yhdet unohtuneet kengät ja pieni bonsai-ruppana. Ensimmäiselle toivon lyhyttä ja viimeiselle pitkää ikää. Keskimmäisille käyttöä.
Vaikuttaa vähän siltä, että on aika kaivaa aurinkolasit esiin. On nimittäin kevät ja valo heräilee! Määki herrään, kohan pääsen tästä viheliäisestä lenssusta.
7 kommenttia:
Kommentoinpas tässä itse itselleni: aivan niinkö imeskelisit lakkis nauhaa tuosa kuvasa!
No, en ime. Son joku illuusiooni vaan.
Mää tykkään näistä. On nii avaraa ja aakeeta ja laakeeta että voi ihanuus.
kivoja kuvia, ovatko mistä?
Malla; aakiaa ja laakiaa sen olla pittää :)
Anonyymi; kiitos! Nämät ovat kotiseudultani, pohojospohojammaalta.
Minusta tuo aakee laakee on niin kummallista, kun olen kotoisin sieltä, missä on paljon paljon järviä, metsää ja mäkiä.
Vaan kaunista on. Onon.
Jonna; on meilläkin järvi - yksi. Ja mäkiä, vaikka teikäläisittäin ne lienevät ennemminkin möykkyjä :-)
On se jännää, miten silmä lepää omassa maisemassa. Pidän kyllä muistakin, varsinkin semmoinen eteläinen lehtometsikko on kaunis, mutta oma on aina oma.
Sepä se, kauniita paikkoja on monia, mutta kyllä rinnassa läikähtelee, kun lähestyy kotikontuja.
Lähetä kommentti