Tulee pieni flunssa vain ja tekee minusta surkean räkänokan. Olen yksinäinen resuinen raajarikko, syrjässä kevään samentamien ikkunoiden takana. Pölykin leijuu vaan paikoillaan.
Olen harvoin kipeä, siksi se on minulle hankalaa.
mikä minut sysäsi syrjään
mikä minut sysäsi syrjään
Olen poistunut sairaskammioni kotoisasta tunkkaisuudesta vain kerran - ja senkin ihan liian varhain, sillä ääni nousi heti pahaenteisesti onteloihin - käydäkseni kaupassa. Ostin kissanhiekkaa.
'Guules doveri, huomedda goiddaa argi daas'
Toteamus on osoitettu yhdelle internetsivujen ohjeiden mukaan oikeaoppisesti kissanhiekkaan istutetulle puunrääpäleelle. Me olemme molemmat haaksirikkoutuneet tälle niemelle, me selvitään jos pysytään yhdessä. Bonsai on minun kissanpoikani nyt. Vaikuttaa vähän siltä, että meidän on aika ryystää räät ja kaivaa kalenterit esiin.
3 kommenttia:
Sairastaminen on kurjaa. Toisaalta joskus tekee hyvää sääliä itseä ihan kunnolla. Parane ja voimistu pian!
Voi sinä kuvasit tätä kipeänä olemista hyvin! Ei ole kivaa. (Tosin minun flunssani on vatsassa.)
Parane pian!
Hienosti kirjoitettu, ihailen suuresti kirjoitustaitojasi!
Paranemisia! Juo paljon lämmintä ja kääriydy peiton alle jonkun kivan kirjan kanssa, niin johan helpottaa (ainakin mieltä).
Lähetä kommentti