21.3.2010

Viime yönä

Unessa tapasin puhuvan supikoiran kotimetsässä. Muuten mukava otus, mutta kalusi minua välillä hampaillaan. Ei se sattunut, mutta muistan kyllä ajatelleeni jäykkäkouristusta. Juostiin kilpaa kotiin, en mitenkään pärjännyt supikoiralle joka ohi kirmaillessaan huuteli: "mutta minä olenkin melkein kuin koira, yksi maailman nopeimpia elukoita!" Se oli tosiaan kuin salama ja yöllä minä uskoin sen sanoihin.

Eihän koirat ole niin nopeita.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

...paitsi meidän koirat! :D

Sanna kirjoitti...

Kyllä ne vain on. Varsinkin sellaiset koirat, jotka unessa pukeutuu jonkun ahdistavan tunteen muotoon. Itse ajoin joku yö autoa, ja edessä oli koko ajan niin korkea mäki, että en yhtään tiennyt mitä sen alla oli ja oli vain pakko jatkaa ajamista...

Niina kirjoitti...

Ai mahtava mikä uni! Tai ei sitten jos se oli pelottava mutta näin luettuna ainakin kuulostaa hauskalta:)
Kun olin pieni,isäni pelasti moottoritieltä supin poikasen,sen emon päälle oli ajanut auto. Otettiin se meille ja hoidettiin sitä,se oli ihana. Sen nimi oli Supi,aika kekseliästä eikö? :) Se seurasi isääni joka paikkaan,tuli kuin huudettiin ja oli hassun leikkisä ja kiltti. Se oli meillä muistaakseni muutaman kuukauden,sitten yhtenä päivänä se katosi eikä tullut enää takaisin..ehkä se palasi metsään ja välttyi äitinsä kohtalolta. Niin ainakin haluan uskoa.
Tai ehkä se tuli sun uneen:)

-III- kirjoitti...

En muista itse koskaan nähneeni unta supikoirasta. Erikoista. Tuntuu, että sillä pitäisi olla erityinen merkitys. Supikoira on kyllä ihan hauskannäköinen pukkeli, vaikka petoeläin onkin. Ehkä se puremista huolimatta kuitenkin oli sinun kaveri. Kaveruksethan ne aina kilpaa juoksentelevat.

Supikoirasta eivät pikaisella haulla unientuntijat tienneet mitään. http://www.mtv3.fi/helmi2005/kuudesaisti/artikkeli.shtml/90829?kuudesaisti-tarua_vai_totta-unien_tulkinta julisti koirasta seuraavaa: Koira. Vihainen koira tuo huolia, samoin koiran purema. Kiintymystä osoittava koira tuo onnen. Koirien haukunta tuo huonoja uutisia, murina on varoitus.

Kirjailijatar kirjoitti...

Kyllä meidän koira ainakin on niin kamalan nopea, etten todellakaan pääsisi sitä karkuun. Mutta viime kesänä näin Kiteen eläinpuistossa maailman suloisimpia supikoiran pentuja. Ne oli lutusia :)

Anonyymi kirjoitti...

Pääsit yöllä sittenkin helpolla.
Minun esikoiseni muutti viime yönä Ruotsiin. Yksin.

isoinpapu kirjoitti...

Mun ystävällä on supitalja jemmassa ja suunnitelmissa supihattu. En tiedä mitä ajatella. Supihattu!
Kuulostaa muuten melkein sieneltä, supihattu.

Yritin tehdä supinaamarin (villasta, en taljasta!), muttei onnistunut. On niin persoonallinen naama.

maijja kirjoitti...

minja; vinttikoirat lienevät tosiaan aika vikkeliä?

Sanna; Ymmärrän. Mutta mitä se on, kun ei meinaa pysyä perässä mutta menee silti kotiin? Kulkee samaan suuntaan, mutta koko ajan jäljessä? Ei näitten mäkien taa tosiaan aina nää :(

niina; Ihana tarina! Voi että, minä aina lapsena haaveksin löytäväni jonkun raajarikon rassukan jonka sitten kasvattaisin kesyksi. Aivan varmasti Supin tarina loppui onnellisesti - se palasi kotiin.

-III-; Kiitos älyttömästi tuosta koiratulkinnasta, se tosiaan avasi tuota unta mulle. Varmasti supikoira ja koira tällä kertaa vähän ristesivät, se tosiaan oli kuin koira. Iso rotjake. Kyllä se oli kaveri minulle, mutta jotenkin arvaamaton, vähän epäluotettava. En ymmärrä miksi se puri. Mutta ainakaan ei murissut!

Kirjailijatar; teidän koira on sen näköinen, että se on nopea viemään sydämen. Minä en ole koskaan edes nähdyt supikoiraa! Paitsi unessa.

piilomaja; kaikkea sitä saattaa tapahtua, kaikki tulla uneen. Toisinaan on öisin ihan vapaata riistaa - omille peloilleen.

isoinpapu; Supihattu, höh. Enpä tiiä. Eikö villahattu kävisi?