Sain kirjeen jossa kerrottiin kolmesta itsemurhasta. Sen luettuani sain päähäni ottaa lasin punkkua, herrajukeri sentähän, keskellä päivää ja otinkin. Sitten sain nenäverenvuodon. Äsken taisin saada vuokralaisen asuntooni.
Viime viikolla kolmet suru-uutiset, kutsun luokkakokoukseen, rahanipun vanhoista vaatteistani, sain juoksukoneen käyntiin lenkillä ja paljon kirjeitä. Mummulta, Annelta, Veeralta, Teijjalta ja Vienalta. Olen saanut valokuvaa, tiskirättiä, korvakorua, seteliä ja karkkirasiaa kirjekuoressa. Olen saanut hymyillä ja tanssia, miinanköynnökset itämään ja pystyyn kuolleen bonsain virkoamaan.
Tänään sain töitä kesäksi. Idean matkustaa Muonioon ja toisenkin kutsun. Olen saanut kaikenlaista viime aikoina.
8 kommenttia:
Oletpa saanut ihan hirmuisia ja hirmuisen ihania asioita. Että päivät voi sisältää noin paljon laidasta laitaan. Miten sinun pää kestää? Minä hengästyin jo lukiessa. Aivan ihana teksti, laittoi päässä hermoradat säksättämään. Voimia sinulle surullisten ja iloisten uutisten keskellä :)
Kirjeitten saaminen on ihanaa, suru-uutisten vastaanottaminen on kamalaa. Toivotan selviytymistä kaikkien saamiesi asioiden kanssa! Käteni eivät nyt oikein osaa juosta näppäimistöllä ilmaisemaan ajatuksiani, mutta kommentoin tämän kuitenkin.
Huh, mikä viikko sulla!
Terveisiä Muonioon, minä olen siellä lapsuuteni viettänyt :)
"Huh" tuli minullekin mieleen. Elämä on. Kaikkea sitä ja tätä. Tanssitaan ja hymyillään.
Kirjailijatar; kerran yksi ystävä kysyi, että olenko koskaan ajatellut josko minulla on ADHD - "kun pittää aina olla niin kauhiasti kaikkia" - sen jälkeen olen ajatellut. Että ei mulla, mutta mun elämällä. Enhän minä tätä tilaa. Huh.
Maija; kiitos! Ihania kirjeet olivatkin ja surut tietysti surettavia.
Anonyymi; viedään, jos tämä päähänpisto toteutuu!
Pellon pientareella; ja kasvatetaan miinanköynnöksiä ja otetaan vastaan, mitä elämän postissa tulee!
Huhhui :/ Kolme kappaletta, se on PALJON!
Onneksi hyviäkin asioita. Paljon onnea työpaikasta :)
Oho. Mutta ei pelkkää huonoa, vaan paljon hyvääkin. Mua nauratti toi sun kommentti että elämälläs on ADHD. Parempihan sekin kuin että sillä olis joku apaattisuus.
Jaha. Se on siis ADHD. Enpä ole tullut ennemmin ajatelleeksi. Sitä sen täytyy olla, kun tuntuu, ettei pysy elämänsä perässä.
Ainakaan enää nyt vanhempana.
Voimia kestää suru-uutisia...nekin kuuluu elämään.
Lähetä kommentti