Muista ainakin
kun Cremonassa yhden kirkon portailla tiivistyi kesä ja että gelateriassa syömisestä olisi pitänyt maksaa erikseen
että menuhintaan lisätään aina euro tai pari, paikallisen mukaan summa koostuu "kattauksesta, sähköstä, vedestä ja sen semmoisesta"
miltä tuntui kun avattiin se lambrusco
että vastasin "modernia arkkitehtuuria" kun kysyttiin mitä kaipaan
että et ikinä voi olla varma siitä miten seuraava wc vedetään
kun Viena analysoi italiaanoja: "eivät ole lemminkäisen äitejä"
ne asiat mitkä Italiassa yllättivät
ne vähät sanat: vino rosso, gatto, cane, prego, un gelato - cone/coppeta
ne vähät sanat: vino rosso, gatto, cane, prego, un gelato - cone/coppeta
että tosiaan olen aika simppeli, liika on liikaa eikä silmä jaksa kaikkea
että kannattaa käydä aperitivi eli happy hour -paikoissa syömässä!
että viimeinen jäätelö oli frutti di bosco, pere verde ja cocco
se kun näki oman koulumatkan, oman pikku talon, oman pikku parvekkeenkin ylhäältä käsin ja että se oli niin hauskaa, että vielä maallakin hymyilytti ja jännitti
kun vaikuttaa siltä, että ne neidonhiuspuusta riivityt oksat selvisivät sittenkin lennosta
kuvaa muutakin kuin ihmisiä, jos haluat julkaista kuvia blogissa.
5 kommenttia:
Naurattaa tuo frutti di bosco, meillä oli sen makuista jugurttia aina aamulla Venetsiassa ja sanoimme: "metsäneläimiä". En tiedä mistä se tuli, mutta edelleen menemme syksyisin keräämän metsän eläimiä, emme suinkaan mustikoita tai puolukoita...
Täysin aiheenvierestä, mutta menkööt.
Kiitos Italian tunnelmista! Minä kaipasin siellä perinteisen suomalaisen tapaan vain loppuajasta kunnon leipää;)
Muistan näköjään kielestä vielä jotain, kun kaikki nämä sanat olivat tuttuja. Ihana kieli, tulee joka sanasta kestohymy huulille.
Coccoa otin kerran, ensimmäinen nuolaisu oli taivaallinen, mutta koko jätskiä en olisi syönyt, maku alkoi jo tökkiä.
Olinalle ihmettelen, minä rakastin italialaista leipää. Tietenkin ruisleipä on ruisleipää, mutta en osaisi syödä sitä Italiassa.
Italian vessoja en kyllä kaipaa!
Kiitos matkakertomuksista. Meilläkin on tässä korttelissa niinkuin suomalainen mehtä, kaksi puuta, paitsi tuo sallalainen naapurini taitaa ennemminkin olla vaivaiskoivu kuin mänty.
Hauskoja huomioita. Nauroin täällä ääneen.
Ja totta, italialaiset vessat on ihan kammottavia.
Voi, mehän ei olla vielä keretty käymään läpi sun matkakokemuksia! Esimakustelen täällä.
Lähetä kommentti