24.7.2011

Ruoka on hyvää


Kesän ensimmäinen lämmin ruoka, ja minkälainen: huumaava, pyörryttävä, ihana. Eli Herkkusienirisottoa Pirkka Risottiriisin pakkauksen mukaan. Tuota reseptiä enemmän kiitän kuitenkin Himalaisen suuntaan. Kiitos, että villitsit minut!

Reseptistä poiketen lisäsin sienien matkaan ainakin kaksi kourallista sekalaisia yrttejä silputtuna ja ripsautin suolaakin joukkoon. Lisäksi todellakin korvasin osan liemestä valkoviinillä. Kylkeen tein salaatin, jossa kaikki kahta kirsikkatomaattia ja mozzarellaa (hentomieliset, antakaa mulle tämä anteeksi) eli muuminlihaa lukuunottamatta on omalta maalta, valtaukselta. Tajunnanräjäyttävää, 
nam.

~ : ~ : ~ : ~

Maailmassa on paljon pahaa ja ikävää.
On myös paljon hyvää ja ihanaa. Pysyäkseen terveenä, on keskityttävä hyvään.

Laittaa risottoa, ottaa pari lasia viiniä, lukea hyvää kirjaa, soitella rakkaiden kanssa. Juosta nauraa räkättäen monsuunisateessa, niinkuin minä tänään, voi jestas. Jos vain sen nilkkoihin yltäneen veden, suihkuavat viemärit, tuntemattomien likomärkien lenkkeilijöiden kokeman yhteydentunteen ja näistä irronneen ilon voisi jakaa koko maailmalle!

On tehtävä hyviä ja oikealla tavalla hulluja asioita. Kiitettävä ja ylistettävä kaikkea hyvää.



15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niin on.

Jonna kirjoitti...

Ehdottomasti! Mä aion muutenkin ruveta juoksemaan. Se vaan näyttää niin hauskalta.

maijja kirjoitti...

Piilomaja; +++!

Jonna; ala. Se - siis juoksun aloittaminen noin kaksi, kolme vuotta sitten - on ollut yksi Iso Hyvä Ratkaisu mulle. Pitäis kyllä joskus kirjoittaa tästä juoksuharrastuksestani!

hr kirjoitti...

Kyllä. Hieno kirjoitus, ihana ruoka! Olen kuvitellut, että leipäjuusto on muumilihaa. Oisko se sitten grillattua versiota siitä? :D Vihreät omasta maasta, hyvä sinä!

Kirjoita jouksuharrastuksesta, minäkin tänään juoksin metsässä.

Heikku kirjoitti...

minäkin juoksin tänään sateessa, kun monsuuni yllätti kesken lenkin. lenkkeilemällä juoksin, en pakoon. yllättävän kevyesti nousi jalka, vaikka mennessä kerroin kaverille, ettei minusta ole juoksijaksi. kirjoitahan juoksemisesta, saisit varmasti muutaman innostumaan ja kokeilemaan. :) ruuasta lukiessa tuli niin nälkä, että suuntaan kyllä pienelle yösyöpöttelylle..

Anonyymi kirjoitti...

Niin on totta joka sana.

Me juotiin tuota viiniä just ja tykkäsin!

Mä en tykkää juoksemisesta, tai mun polvet ei tykkää. Mutta kävelemisestä tykkään ihan kauheasti ja osaan kävellä myös hyvin lujaa kun vauhtiin pääsen :D

Raudaskylän kyläyhdistys kirjoitti...

Ruoka on hyvvää ja syöminen kivvaa! Se on mun mottoni.

Täällä olisi nyt vadelmat kypsiä. Maahan varisevat kun itse en ennätä kaikkia poimia enkä saa täältä houkuteltua poimintakavereita. Tuli puskassa sinua ikävä.

Anna - kukutikuu kirjoitti...

Juoksemisessa parhaimmillaan tuntee olonsa hyvinhyvin kevyeksi ja pystyy ikäänkuin "irtautumaan" ruumiistaan. Kuulostaa hoopolta tai hullulta. Olisikohan endorfiineillä jne. tekemistä asian kanssa. Parasta on juosta sateen jälkeen metsäteillä.

-melko uusi lukijasi :)

himalainen kirjoitti...

"Pysyäkseen terveenä, on keskityttävä hyvään." Niin se on. Ja ruoka on onneksi niitä ihania asioita, jotka voivat tehdä meille paljon hyvää.

Viime yönä kahdeltatoista keittelin kalareissun jälkeen risottoa. Ei tullut kalaa, joten tuli kesäkurpitsaselleririsottoa :) Se oli sellaista, joka teki myös hyvää.

Nuo sinun kaksi viimeistä riviä ovat ihana ylistys elämälle, koskaan ei tiedä, mitä edessä on, mutta elämää on juuri nyt tärkeä vaalia.

Oli hilpeän ihanaa kuulla, että sain olla villitsijänä :D Kiitos!

Malla kirjoitti...

Juuri näin se onkin, hyvin sanottu.

Mää juoksin kans eilen kaatosateessa, tosin ilman lenkkeilykamppeita. Balleriinat nappasin käteen ja avojaloin vetelin menemään, eihän sitä nyt lempparikenkiä sovi pilata sateessa ;) Ihan juoksemisjuoksemisenkin olen aloittanut, se on kivaa.

Anniina kirjoitti...

En voisi olla enempää samaa mieltä tästä ihana-asiasta. Että pitää osata hetkittäin keskittyä niihin hyviin asioihin, hakeutua välillä tekemään niitä asioita, joilla voi silittää itseään myötäkarvaan. Tuntea että kroppa elää ja hengittää, hullutusten, pakahtumisen, kielellä pyörivien makujen ja sattumien kautta. Elämä on aika kiva (tänään on näemmä henkevä päivä, jösses!!)

Ps. Muumiliha, mahtavaa!

maijja kirjoitti...

hr; kiitos! Eikö leipäjuusto ole vähän kellertävää ollakseen muumista? Mistä se sitten lie, jostain kellertävästä satuolennostako. Koitan joskus kirjoittaa juoksusta!

heikku; minäkin juoksin lenkkeillen, ei oikein annettu vaihtoehtoa. Olin nimittäin muutamassa sekunnissa niin märkä, että olisi ollut turha mennä suojaan tai kiirehtiä kotiin. Tuo innostamis-näkökulma on hyvä syy kirjoittaa juoksusta! En nimittäin tosiaankaan ole juossut aina.

minja; minustakin oli hyvä viini, kivan hapokas. Ja pisteet tietty ulkoasusta ja luomusta :-), tosin ostan viinin aina luomuna. Hyvin lujaa kävely kuulostaa hupaisalta! Minä taas osaan juosta hyvin hitaasti, en varmasti pysyisi sun tahdissa...

Tiiina; hyvä motto! Voi että, tosi mielelläni oisin vattupuskissa nyt! Ovatkohan jo puolentoista viikon päästä mätiä? Sillon tulen. Viivyn ehkä 8pv, eli sitten nähdään :-)

AnnaS; totta. Juoksemisessa voi myös saavuttaa voimakkaan itsensä ylittämisen tunteen, ts. 'minä pystyn tähän'. Tervetuloa joukkoon, kiva kun jätit kommentin!

himalainen; Kiitos kuuluu sinulle, ja nyt on herneet hankittu! Seuraavaksi siis sinun eli Donnan risottoa. Jatketaan elämän vaalimista, vaikka sitten hyvän ruuan muodossa.

Malla; mietinkin, että kuinka monet sade on yllättänyt muissa kuin lenkkeilypuuhissa. Onko ollut juhliin menijöitä kiharoissaan ja meikeissään ja niin edelleen. Kiva kuulla, että oot innostunut juoksusta! Mulle se tosiaan tuli noin 2, 3 vuotta sitten. Tämä kesä on ollut nihkeämpi, mutta juoksen silti. Ei sitä sovi lopettaa...

Anniina; juuri tuo myötäkarvaan silittäminen - niin itseä, kuin muitakin. Ei niin, että sen tarvitsisi aina olla itsetarkoitus, mutta muistaa sen elämää ylläpitävä voima. Elämä ON kivaa - ainakin jos muistaa asennoitua niin. Hyvät jössekset ja pössikset ja kaikki :-D

Anonyymi kirjoitti...

Tein kans tuota risottoa, oli ihan huippuhyvää! Kiitos siis vain vinkistä. Ja myös minä olen löytänyt juoksemisen elämääni tänä keväänä enkä enää luovu siitä. Se on mahtavaa, vaikken olisi ikinä uskonut.

maijja kirjoitti...

Anonyymi; eikö ookin hyvvää! Kiitos itsellesi, kommentista. Toivon rullaavia juoksukilometrejä niin sulle kuin mullekin :-)

Anne kirjoitti...

muumin lihaa, apua :D