Mistä pidin: päällekkäisistä matoista, vanhan hipaisusta, raitaisuudesta, polulta poikenneista. Niistä vähistä jutuista, joissa oli tehty jotain, ei vain valittu tai ostettu jotain. Kohteista 8 (siis sisustus; no pakkohan se on, kun on turruttanut silmänsä tällä blogeista tutulla visuaalisella kielellä!), 17 (hyvä pohja!), 19 ja 20 (kaikissa Kastelleissa oli toimiva pohja), 23 (vaikka onkin kammottavan näköinen ulos). Rantasaunoista voiton vei 32.
Ja mistä sitten en pitänyt: jonossa kävelystä (messujen huonoin puoli), näennäisestä rustiikkisuudesta, kimalluksesta, master bed roomeista, ylellisyyden illuusiosta. Tai onko se sitten illuusio vai aitoa, mulle ylellisyys on jotain muuta kuin kultatyynyillä kuormattu sänky ja hilukattokruunu.
Milloin käytetään makuuhuoneeseen sijoitettua pientä istuskeluryhmää? Ei koskaan? Edes unelmien unelmaelämäntilanteessa, unelmaparisuhteessa unelmapuolison kanssa en usko: että yhdessä siinä aamulla istuksittaisiin nojatuoleissamme, mietittäisiin tulevan päivän askareita. Tuoleista noustuaan toinen poikkeaisi makkarin omalle parvekkeelle, toinen pujahtaisi makkarin omaan kylppäriin. Eeeh, en osaa nähdä itseäni enkä ketään siihen. Sallittakoon tämä kaikki niille, ketkä sitä toivovat.
Minä toivon jotain muuta.
Voi katalogikodit, toinen toistaan toistavat tavarat, ylenpalttius!
Minä toivon jotain muuta.
Asuntomessukodit näyttävät muuten kuvissa kivemmalta. Jos et päässyt messuille, lue Deko!
15 kommenttia:
Hyvä jos lipusta oli iloa! Ymmärrän pointtisi ja kyllähän nuo messutalot on yleensä kaikki aikalailla samaa massaa. Niistä on mielikuvituksen käyttö aika kaukana..
Mutta se makkarin oma vessa. Kun tulee lapsia (jotka ovat silloin tällöin aika sotkuisia) niin se oma kylppäri on IHANA ylellisyys. Ei tarvi kenenkään pissoja pyyhkiä lattialta tai pytyn reunalta, ei kerätä kumiankkoja ammeesta ennen omaa kylpyä, ei ahtautua koko sakin romppeiden keskelle toimittamaan asiaansa. Kyllä, olen itsekkäästi sitä mieltä että jos suinkin siihen on mahdollisuus, vanhemmilla ja lapsilla tulee olla oma kylppärinsä :)
Aikanaan Hämeenlinnan asuntomessuilta jäi mieleen talot, joissa on neljä wc:tä joissa kussakin kaksi käsienpesuallasta. Kahdeksan ihmistä pesee käsiään yhtaikaa kukin omassa lavuaarissaan, se se vasta luksusta onkin!
Kiva, että näillä messuilla oli myös kiintoisaa ja kaunista.
Asuntomessut on kyllä hämmentävä tapahtuma.
Esitteestä päätellen messualueen omakotitaloissa asuu vain kaksi tai kolme lapsisia onnellisia ydinperheitä, joissa on tietysti hyvä palkkainen isä, äiti, poika ja tyttö. Kolmen lapsen tapauksessa voi jo vähän hullutella esimekiksi kahdella tytöllä.
Tuota onnelaa kaihoisasti tähyävillä sinkkulaisilla on lohdukkeena merinäköala ja tietoisuus siitä, että oma palatsi mummosiivellä on melkein näköetäisyydellä. Palatsin jätti- ikkunaa ei katsos verhoilla pilata.
Luin asuntomessu-dekoa, selasin vauhdikkaasti kun ei mikään iskenyt silmään, sitten kun tultiin sen kohteen kohdalle, jossa olikin tyhjää ja seinät pelkällä betonilla kiinnostuin heti. Eihän se mikään kohde ollut, joku sellainen, että näkee miten mikäkin on rakennettu. Tylsää.
Minulle ylellisyyttä olisi vaikkapa lattialämmitys vessassa tai joku tosi kaunis tapetti, jota voisi katsoa vuosia kyllästymättä ihailemaan. Se, että ikkunasta näkyisi vaikkapa joki, olisi jo ihan överiluksusta, eihän sellaisesta uskalla edes haaveilla.
Tuo kuvien järjestys kertoi hyvin mielipiteesi, kimalletyynyjen kohdalla oli pakko vähän nauraa, ne olivat jostain niin toisesta maailmasta.
Jos joskus saisi sisustaa asuntomessutalon...
Minäkään en pidä katalogikodeista, koska niistä puuttuu eletty elämä, kaikki ihanat muistot ja jäljet. Ja se kotoinen sekasotku.
Olen vain kerran ollut asuntomessuilla ja se oli jotenkin...no, pettymys.
Hui, mitä kimalletyynyjä! Kirjoitat osuvasti asuntomessuista ja katalogikodeista!
-Minni
Kultalameepaljettityynyt ovat kyllä aika huvittavia, eihän niillä kukaan voi lojua edes! Lamee hikoiluttaa ja paljetit raapii... Ole siinä sitten glamöröösisti.
Mekin käytiin siellä, kun oli vähän sellainen tunne, että täytyyhän sitä, kun nyt näin lähellä. Niin ja sitten me kierreltiin siellä ja seuraavana päivänä ei oikein enää siitä muistettu mistään mitään.
Sitä jotenkin sitten ajattelee, että toisille se on sitä, mitä he haluavat, heidän unelma ja hyvä sitten niin. Että me ihmiset vaan ollaan erilaisia.
Haluaisin sellaiset vaihtoehtokotimessut, jossa olisi tekemisen ja keksimisen meininki ja kodit pitäisi toteuttaa mahdollisimman edullisesti, mutta kuitenkin kestävästi ja aika pienesti, mutta silti kekseliäästi.
Merja; joo, varmasti vessa on hyödyllinen ja perusteltukin ratkaisu. Lähinnä tarkoitin osoittaa mieltä ylenpalttisuutta vastaan: sitä, että master bed room on 25 neliöinen lukaali (muut huoneet 9-12neliötä, vaikka lapset yleensä eniten oleilevat omissa huoneissaan), jossa on walk-in-vaatehuone, parveke, kylppäri ja se nojatuoliryhmä.
Olina; Hämeenlinnan messuilla kävin minäkin, silloin oli niitä hulppeita saunaosastoja. Ne olivat minusta järjellistyneet Kokkolassa.
Celia; hämmentävä on hyvä sana kuvaamaan. Edustettuina tosiaan ihanneperheet, kuin jostain mustapekkakorteista - kipparin, apteekkarin, pankkiirin... Ne talot, joissa oli oma ranta, olivat oikeastaan järjettömän surullisen suojattomia. Laituri ei ole omaa elämästä nautiskelua varten, vaan jotenkin kuin näyttämö, näyttäytymistä varten tehty. Joistakin ei päässyt edes uimaan.
Tuikkis; musta messukohteet oli Dekoon kuvattu kauhean kivasti, sellaisetkin, jotka ei livenä jääneet mieleen, näyttää lehdessä ihan kotoisilta. Sisustukset ovat vähemmän korneja postimerkinkokoisissa kuvissa. Kimalletyynyt, voi hyvän tähen, kait ne on vitsi!! Jos joskus tosiaan saisi sisustaa asuntomessutalon <3
Kirjailijatar; sitten sitä elettyä elämää yritetään tupata katalogikoteihin lisäämällä jotain pientä näennäisen rustiikkista, no, kaupasta ostettua. Mulle nämä oli jo kolmannet tai neljännet messut. Ihan mukavaa periaatteessa, ja mulla on sitkeä tapa tilata messuilta jokin lehti hyvään tarjoushintaan. Deko tällä kertaa.
Minni; eikö ookin naurettavat!
Pilvitarha; päivänokosten jälkeen poskessa olisi paljeteista painaumat, näyttäisi aivan liskolta!
himalainen; minusta oli silti ihan kiva käydä. Olin aika tarkkailevalla tuulella, tuli silmäiltyä muita kävijöitä. Peruskansalaisia, suomalaisia maalaisia persjalkaisia ihania ihastelemassa ja selkeästi joko haaveilemassa tai järkeistämässä omia haaveita ("meille ei sitte...!"). Sitten myös niitä eri-ikäisiä mustavalkoisia kirstipaakkasia. Tarkkailla kuitenkin kunnioittaen, niinkuin kotejakin. Vähän äimistyen siitä, että joku tosiaan haluaa jotakin niin erilaista.
Vaihtoehtoasuntomessut joo!! Tekemisen ja keksimisen messut. Voisi olla kyllä sellaisetkin, joissa olisi ihan vaan tavallisten ihmisten kodit esillä. Ne voitaisiin esitellä tyyliin "Sähköasentajan ja sairaanhoitajan tilapäiseksi ajateltu, nyt kymmenen vuotta asuttu vuokrakaksio. Sohva ja pöytä: Sotka jne."
Tämähän oli kuin olisi käynyt messuilla. Tämä siis riitti näistä messuista. :) On mukava aina joskus käydä messuileen ja katsastamassa tilanne, mutta viime vuoden messuilla mennäänkin ainakin nämä kaksi vuotta nyt.
Kyllähän niissä tahtoo olla aina vaan sitä rahalla tehdyn makua. Parhaimmat muistot jäi Oulun messuista aikoinaan. Siellä oli eniten sellaista, mistä "sai jotain irti" - eli ideoita omaankin elämiseen.
Jutustasi kolahti niin tämä `Milloin käytetään makuuhuoneeseen sijoitettua pientä istuskeluryhmää?´ Ei koskaan. Vahvasti luulen minäkin niin. Ehkä korkeintaan se on se mihin heitetään sängynpäältä ne kimalletyynyt ja päiväpeitto yöunien ajaksi. Ja ehkä väsyneenä päivänä ne villasukat ja -takki... Mutta siihen se taitaa jäädäkin.
Hei vielä! Tuo idea olikin ihan paras, että ihan tavallsten ihmisten koteja, just noita, että oli tarkoitus, että jokin olisi tilapäistä ja sitten siitä tuleekin pysyvää ja sitä alkaa rakastaa, koska se on koti.
Me käytiin tänään aika hauskassa paikassa (http://www.visu.fi/suomi/huone_ja_keittio_2011.htm), en tiedä, ehditkö sinä silloin Kokkolassa piipahtaa täällä, mutta tämä koti on kai vähän kuin rakennettu vaihtoehdoksi asuntomessukodeille, pohdittavaksi. Oli aika kiva. Tykkään miettiä, mitä on koti.
Onkohan siinä sitten se ero, että näiden messujen aiheena ei olekaan koti, vaan asunto, mutta minä kyllä tykkään kodeista enemmän.
a n n e; raha haisee joo! Värkkäilyjuttuja tuntuu moni kaipaavan, mutta harva saavan. Minä en Oulussa käynyt ollenkaan, enkä Kuopiossa. Harmi.
himalainen; kiitos linkistä ja niistä sun kuvistasi, harmi kun en tuosta tiennyt! Ehdottomasti oisin käynyt. Hiton hyvä havainto, tuo ASUNTOmessut. Kodinomaisuus, arkinen kerroksisuus niistä huusholleista puuttuu. Ajattelepa miten mukavaa ois päästä kyläilemään vaikkapa 80-luvun messukohteisiin nyt!
Nyt mun on sanottava etten siedä asuntomessuja ollenkaan (olen sentään kahdesti käynyt, että tiedän mistä puhun!) Kaikki kun on uutta ja hengetöntä. Tietysti on, koska systeemi on se. Mutta minen vaan jaksa sellaista, ja siksi en osta heinäkuussa Decoa (vaikka yleensä muuten ostan) kun puolet on vaan sitä.
Tykkäsin kuitenkin tästä sun raportista! Ihanaa kritiikkiä:) Makuuhuoneen istuntoryhmä, juu ei:D. Ne on sitä varten että niihin kasaantuisi hirveät määrät (sitä enemmän mitä on tuoleja) puolipitoisia vaatteita. Ehkä niissä istutaan vain silloin kun tulee kunnon riita...
Rustiikki, että vihaan sitä sanaa! Vihaan myös kodinhoitohuoneita, mitä epäilen messutalojen olevan pullollaan...
Liivia; hehee, riidellessä juu! Siihen sellainen tuoliryhmä olisi ihanteellinen. En muuten edes maininnut niistä makkareista, joihin oli a) katettu aamiaiset vuoteeseen b) laitettu somisteeksi (siinä kans outo sana!) vaahtokarkkeja ja shamppanjaa jne jne. Kodinhoitohuone on korni sana. Näin yksiö-asujana sanoisin, että asun kodinhoitoasunnossa... pyykit olkkarissa ja silleen!
Minä kävin asuntomessuilla viime vuonna ja totesin, ettei konsepti ole minua varten. Kun on nähnyt kolme ensimmäistä taloa, on nähnyt kaiken. Kaipasin taloihin tavallista arkea!!
Lähetä kommentti