Meri on aivan ihanan suuri ja minä siinä ihanan pieni.
Koru, jota käytän yhtenään.
Kynsilakat, joista ei paljoa jäänyt.
Tämä on totta: olin upota juoksuhiekkaan!
Hukkua hyviin ajatuksiin, kadota kauniisiin maisemiin.
Että olikin pakko tulla pois.
Koru, jota käytän yhtenään.
Kynsilakat, joista ei paljoa jäänyt.
Tämä on totta: olin upota juoksuhiekkaan!
Hukkua hyviin ajatuksiin, kadota kauniisiin maisemiin.
Että olikin pakko tulla pois.
8 kommenttia:
Ihana kaunis omakuva! Ja meri, voi hyvänen aika että se onkin ihana.
Apua! Meinasitko? Hui! Kerro.
Reissu oli selvästi terää jokaiselle aistille ja mielelle.
Hyvää elokuuta Maijja :)
Hienot, hienot kuvat!
Meri saa tehtyä rauhan ihmiseen, se on hyvä. Ja mikä koru! Sopii meriasioihin.
Missä oli juoksuhiekkaa, muakin uteluttaa?
Sie olet ihana! Taisi olla hyvä reissu :)
meri on mun huume :)mä en tajua kuinka oon joskus voinut elää ilma sitä ja kuinka selviän sitten kun on taas palattava rannikolta keski-suomeen asumaan. Ja merituuli! saa mut tuntemeaan, että elän...
Taas niin ihanat kuvat, että näiden ääreen mielellään pysähtyy. :)
Kaunista! Minäkin haluan veden ääreen.
Seikkaperäinen selostus juoksuhiekasta;
kyllä, semmoista upottavaa pohjatonta hiekkaa, suloisessa Suomessamme! Miten sitä kuvailisin... Tosiaan merellä, kaislikkoisessa ja rehevässä lintujen suosimassa poukamassa, jossa "hiekka"pohja ja vettä vain 10-50 senttiä. Pinnaltaan hiekanväristä, mutta parisenttiä hiekkapinnan alta mustaa (!!) pahanhajuista mutamaista mönjää, kuitenkin hiekkaa. Vitsailtiin siinä, että "eh'eh'eh, liekö juoksuhiekkaa".
Sitten mun oli pakko astua sinne, kun piti päästä kajakista pois. Hiekka oli upottavaa ja inhaa, mutta en heti huomannut sitä imua. Minä siis seisoin paikoillani hiekassa, kaveri oli paatissa jota käsilläni vedin kaislikkoa päin. Hetkeä myöhemmin huomattiin, että mun toinen jalka oli puoltasäärtä myöten uponnut hiekkaan! Jalan sain kohtuullista voimaa käyttäen vedettyä pois, mutta kenkä (crocs) jäi pohjaan. Melkoisella askartelulla ja naurun saattelemana saatiin koipi+kenkä pois mudasta - ihan vain todetaksemme, että toinen oli samalla uponnut pahemmin. Seisoin siis yhdellä jalalla sen yhä upotessa syvemmälle! Ei naurattanut enää. Onneksi hoksattiin käyttää melaa "lumikenkänä" jolle laskin toisen jalan. Kaveri veti mua täysin voimin hiekasta pois: jalka saatiin jälleen slurpsahtamaan ulos, kenkä jäi. Tässä vaiheessa olin aika huolissani siitä, että pahimmillaan kaadun siihen paskaan naamalleni kädet edellä (hyi, nyrkit uppoaisi suoraan kyynärpäitä myöten hiekkaan, haukkaisin heti vettä,....!!), ja olin aivan valmis uhraamaan kengän hiekalle. Lopulta se kuitenkin kaivettiin ylös heittämällä mutaa kourallinen kerrallaan sivuun. Kenkä pelastui, minä olin yltäpäältä hiekassa ja oli ehtinyt tulla pimeä. Aika kreisiä!
minja; kiitos Minja! Eläväistä elokuuta teille myös!
Anniina; meri tekee minuun nykyään tosi tukevan rauhan. Koru on ihana; se on poroa. Ostettu Lapista, Lelu-Tapulin konkurssimyynnistä :-D
Tuittu; kiitos! Hyvä retki oli. Kaksi yötä tuntuu lyhyeltä ajalta, haluan kauemmin...
Nana; toivottavasti saat pitää meren elämässä lähellä. Minähän asun oikeastaan kaukana merestä, mutta siteet rantaan on lähellä. Onneksi!
morso; kiva että aina piipahdat ja jätät merkkiä! :-)
AnnaS; kaunista oli minustakin, ihanan yksinkertainen maisema. Toivon sulle vesimaisemassa viivähtämistä!
Hui! Tosi pelottava tilanne!
Lähetä kommentti