Luku joka tuntuu seuraavan. Useinkaan en tiedä monennettako päivää mennään, mutta satunpa vain tietämään 28., jostain syystä varsinkin parillisina kuukausina. Ei huvita olla taikauskoinen, vaikka mieli tekisi. En ole. Monta tarinaa on alkanut 28. päivä, yhtä monta loppunut. Vaikuttaa siltä, että mitä tahansa voi tapahtua 28. päivä - muotoilin tähän monta esimerkkiä elämästäni syntymineen ja kuolemineen, tapaamisineen ja eroineen ja sitten poistin ne. Olivat muka niin henkilökohtaisia.
Nyt on 28. päivä ja olo on silakoita vailla kuin Himalaisella: olen hetkessä hilpeä ja heti perään kaikkein haikein. Kuuntelen kans haikeaa musiikkia. Kuuntelen oikein uhastakin, ulisen mukana ja annan taas itseni olla. Pitkät oli pyhät, tämä lomailu ja lässyt elokuvat alkavat jo lorvistuttaa. Ei vihti keksiä edes unia öisin.
Kylläpä pihalla jaksaa pyryttää.
12 kommenttia:
beautiful winter. thanks for the comment :)
Hauska juttu, 28. päivästä on tullut meillekin jonkun asteinen the päivä. Tänään Mansikki täyttää 9 kuukautta ja me ollaan oltu 10 kuukautta naimisissa.
even eve; heh, and thank you for yours :D
Jutta; ehkä luku 28 seuraa suakin? minäkin siitä aikanaan laskin ensin kuukausia ja sitten vuosia (en naimisissa sentään!)
Hmm... Avokin kanssa on vuosipvä 28. :D
Minä olen viittinyt senkin edestä. Meinaan keksiä unia öisin. Viime yönäkin joku punaiseen takkiin pukeutunut mies hakkasi omani. Siis mieheni.
Ja monenlaisia tsunami- ja sotaunia sun muuta tässä viime öinä.
Minullakin unia, paljon unia ja kummallisia. On painajaista, arkiunia, seikkailuakin. Voin lähettää vähän sinne, mitä laatua laitetaan? :)
tina; no niin! sullakin sama luku, ehkä!
violet; aika ikäviä tai aggressiivisia unia, siis? Viime yönä näin kyllä jotakin, mutta hiivatinmoinen homma että ensin ylipäätään nukahtaa. Ehtii laskea lampaat ja koko karjan!
ElsaIlona; joo - hyvä idis! Laita yllätyksellisiä, kutkuttavan jännittäviä seikkailu-unia satsi :D
Minä olen nähnyt unia vanhoista luokkakavereista, sellaisista joita en ole nähnytkään varmaan kymmeneen vuoteen. Kummallista.
Mietin tuota lukua... 28 ei merkitse mulle mitään kummempaa, no äitini on syntynyt 28. päivä. Ehkä minun numeroita on yyllä alkavat, yhdeksän, yksitoista ja yhdeksäntoista. Kaikissa elämäni tärkeimmissä päivissä on joku noista luvuista. Ja sitten se yksi, se on niin kuin minä. Minuus. Minä olen yksi vaan en onneksi yksin.
violetin tapaan minäkin olen viime öinä nähnyt tsunamiunia. ehkä jotenkin alitajuisesti pyrkii mieleen se viiden vuoden takainen kauhu; läheisiä kun oli thaimaassa eikä oltu hetkeen selvillä heidän kunnostaan.
lorvistuttaa, siinäpä hyvä sana. osui ja uppos minuun. alkaispa jo kunnon arki, on nää lomailut jo nähty.
Minäkin täällä haikeaa kuuntelen oikein uhasta, niin vain pitää, ja ulisen. Olkoot. Kunnolla ja paljon.
Meillä eilinen oli miehen juhla. Joulussa tavallaan 4 juhlapäivää melkein peräkkäin. Pidennetty joulu.
Yritän kovasti nähdä unia, mutten näe millään, eikä tv:stäkään tuu mitään elokuvia. Lunta vain sataa.
Silakkaterveisiä!
http://mehukattitonkka.blogspot.com/2009/12/piristys.html
Blogissani on sinulle tunnustus! (:
Nukahtamisvaikeuksia täälläkin, uniakaan en ole nähnyt toviin. Yritän nytkiä joulun vinouttamaa unirytmiä parempaan kuosiin. Samaten kyllästyttää jo lorviminen.
Uliseminen on joskus hyvästä. Kyllä se päivä joskus sitten taas paistaa!
Lähetä kommentti