Lomat tuli lusittua ja palasin Rovaniemelle ystävän kanssa. Yhteisestä historiasta löytyy elämän verran omia juttuja, joiden koukuttavin tähti vei tytöt jälleen kerran pelihuuman alkulähteille. Punaisten tussien, lempeiden permanenttien ja talvilenkkareiden valtakuntaan - bingoon. Konebingoon.
Hetken ottaa tottua konebingon teknisyyteen, hektisyyteen ja vr:n-kuulutusmaisen virheettömään naisääneen, jos on maalaisseudun urheiluhallien bingokasvatti (kotosalla pyöritellään vielä isoa lottopalloa, josta bingovaari hissukseen rohisee numeron mikrofoniin). Kesällä kaivattuja meedion kykyjä ei konebingon nopeudessa ehtinyt harjoittaa, mutta ei se mitään... minä voitin silti!
Voitin nimittäin ilmaisia pelejä. Tiedän, mitä teen huomenna. Kiitos, mekaniikka!
6 kommenttia:
Bingossa käy just sen näköstä porukkaa, kun olin aatellukkin. Tääkin haluu! :)
Kuulostaa hauskalta! Pitää joskus kokeilla!
MInähän oon aivan BINGOAMMATTILAINEN, ellette tienneet!
Lapsena istuin tuntikaupalla isän kanssa savuisissa bingoissa, ne mitään KONEbingoja ollu vaan oikeita.
Ja sieltä kannettiin leivänpaahdinta, kahvinkeitintä, risteilylippuja ja pyyhkeitä - toisaalta sinne kannettiin rahaa eikä ihan vähän varmaan kun yhteensä laskee.
Äidille sanottiin että mennään ulkoilemaan mutta mentiikin bingoon.
Oho, kaikkea sitä onkin! :)
Elsa ja Marjohei; Sinne vaan! Bingoajat on mukavaa porukkaa.
violet; niin muistelinkin, ja oikein odottelin että mitä bingomuisteloa saan nostettua esiin ;) Tuollakin sai muuten polttaa - savuton sali on paljon savullista pienempi. Melkein teki mieli tunnelman vuoksi tupakki poltellakin! Näin toista iltaa konebingonneena (kyllä, mentiin uudelleen) sanoisin, että koukussa olen. Taidan ulkoilla jatkossakin silloin tällöin, jos on varaa..
ElsaIlona; kaikenlaista tosiaan!
Soot ennakkoluulotoon ihiminen. Son hyvä.
Lähetä kommentti