Läksin Luulajaan, kun ei ollut ennen tullut käytyä. Täälläkin talvi tulee takin alle. Ruotsalainen ystävä sanoi, että Luleå on kuin Oulu, vain tuulensuunta on eri. Minusta Luulaja on pohjoinen ja kotoisa. Tietää silti olevansa poissa kotoa, sillä tiedättehän, on niin hyvää graafista suunnittelua, kauniita pakkauksia, jotenkin kodikasta ja - sana jota en oikeastaan haluaisi käyttää - trendikästä yhtä aikaa. Naapureilla on hyvä silmä. Niin ja joka ikkunalla on lamppu tai parikin, kovin tyypillistä heikäläisiltä. Ei meillä.
Gammelstadin kirkkokaupunki ja Nederluleån keskiaikainen kivikirkko olivat parasta tänään ja pitkään aikaan. Olen heikkona, tunnustan, keväinen ekskursio nappasi osan minusta vanhoille kirkoille. Tyytyväisenä jutustelin varsin välttävällä kielitaidollani sakaristosta ja asehuoneesta, muinaisista kirkonmenoista ja piiloon kalkituista kuvaohjelmista herttaisen opasmummon kanssa. Vierähti pitkä tovi.
Netistä poimin osoitteet kymmeneen kirpputoriin, kolmesta löytyneestä kaksi oli auki. Toisessa niistä yhdet siniset saappaat pysäyttivät sydämen, suusta karkasi joitain äkkirakastuneita sanoja ennen pulssin palautumista. Sitten lyönti lakkasi taas - ei ne mahtuneet jalkaan. En ostanut mitään. Myöhemmin Monkin epilepsiasovituskopissa kohtaus hameen kanssa. 40 kr. Päällä jo.
Tullut siis törsäiltyä lähinnä ruokaan. Olen ruokakauppaturisti: minulle reissujen parasta antia on äimistellä kotoisesta poikkeavaa elintarvikkeistoa. Nyt mukana on mustikkateetä, karpalomehua ja montaa sorttia tummaa suklaata. Tämä on kotoisa hotelli, silti huomenna matka jatkuu. On seitsemän uutta osoitetta.
19 kommenttia:
Näkeekö pienen veljesi silmät oikein: ONKO TUO HERRA HAKKARAIS LIMUA?
:D Ei ole Herra Hakkaraista, vaan jokin ruotsalaisten ylpeys, eräänlainen hedelmäinen virvoitusjuoma joka kantaa nimeä Trocadero. Hyvvää!
Ihana reissu sulla. Kerro lisää!
Ruokakauppojen tutkiminen on reissuissa kyllä parasta. Ja ruotsalaisissa kaupoissa onkin vaikka mitä kiinnostavaa...
Lamput ikkunoilla...oi, muistan Göteborgin.
Vanhoihin kirkkoihin saakin olla heikkona! Ihana matkakertomus täälläkin, niitä tuntuvatkin nyt olevan blogit pullollaan...
Vanhat kirkot on imeneet itseensä jotakin aivan erityistä henkeä!
Matkoilla ruokakaupat on mielenkiintoisia. Jos ei muuta niin hienon/hassunnäköisten pakkauksien vuoksi pitää ostaa vaikka hammastahnaa. Ja matkakumppanit ihmettelee! :)
Lounais-suomessa asumisen parhaita puolia: ajaa mihin suuntaan tahansa puolituntia, nii aina löytyy kaunis kivikirkko tutkittavaksi.
Toinen hyvä puoli on lehdot.
Kaupat heikoissa kantimissa.Hyper ja super vaan markettia pukkaa.
Nyt mua alkaa pohjois-suomi kiehtoa. Eikun Ruotsi.
Olisipa ihana päästä johonkin Ruotsiin! Vaikuttaa niin ihanalta ja kauniilta. TAHDON! :D Ehkä joku päivä, joku kerta, joskus, kait.
Me oltiin tuola melkein vuosi sitten, kuvittelin silloin, että miltä tuo vanha kirkkokaupunki näyttäis kesällä...
Niin ja oltiin paljon ruokakaupoisa myös. Tykkään Ruohtista kans :)
Kuulostaa ihanalta! ..menetettyjä saappaita lukuunottamatta tietenkin. Voi harmi. Se on niin ikävää kun luulee löytäneensä jotain täydellisen ihanaa,ja sitten paljastuu ettei se olekaan ihan täydellinen:(
Ruokakauppojen tutkiminen on kivaa! Aina uudessa paikassa (oli kyse sitten uudesta maasta tai vaan kaupungista) pitää käydä ruokakaupassa tutkimassa omituisuudet ja erikoisuudet:)
Uusi hame näyttää ihanalta! Mutta että epilepsiasovituskoppi..??
Ooo -- Luleå!
Se on niin kotoisa kaupunki.
Se on.
Ymmärrän mitä tarkoitat!
Ja tosiaan ne lamput ikkunoilla. Sellainen äkkisievä sisustustyyli, se on ominaista sille seudulle. Hassua miten rajan takana muutaman sadan kilometrin päässä näyttää ihan erilaiselle.
Onpa tullut paljon kierreltyä noita seutuja joskus. Josko ensi kesänä tekisi ekskursiån?
Voi että jos olisikin Oulu tuon näköinen... Ainakin kuvissasi Luulaja näyttää huomattavasti kivemmalta kuin Oulu näin omin silmin havaittuna. Onhan täälläkin jotain kaunista ja vanhaa säilytetty, mutta ei tarpeeksi! Purnaan!
Oi että. Jotenkin niin tunnelmallista, kaunista, ruotsalaista. Haluan tuonne.
Mainio kirppislöytö!
hertta; samaa mieltä ruotsalaisista kaupoista, erikoisen ilahtunut olin siitä, että tee oli himppusen edullisempaa kuin kotona. Yllättynyt olin myös siitä, että maitohyllystä löytyi joitakin laktoosittomia ja vähälaktoosisia tuotteita - ei paljoa, mutta joitakin.
piilomaja; en ole ikinä käynyt Göteborgissa, pitäisi. Sinä olet tainnut ihan asua siellä?
Olina; :) pikkumatkan pikkukertomus.
Thilda; minusta vanhat kirkot kertovat niin paljon muustakin kuin uskonnon historiasta! On paljon kiehtovaa, seinät ja rakenneratkaisut, tapakulttuuri, kaikki.
isoinpapu; totta! Sinä onnekas hyväkäs! Lehdoista olen kade enemmän kuin kirkoista. Kirkkoon tulee ehkä mentyä helpommin, jos se ei ole ihan lähellä. En tiedä miksi?
Maaduska; Sinne vain! Ruotsiin on helppo mennä. Minä haluaisin valloitella tuota maata vähän laajemmaltikin, en ole käynyt siellä nimeksikään.
himalainen; kuvittelin kuule ihan samaa, tuntuu melkein pakottavalta ajatukselta nähdä elikäs kokea sama myös kesällä. Ne pikkuiset kirkkotuvat ovet raollaan, kahvilat auki ja aurinko olkapäillä.
niina; Minustakin hame on ihana - ja et arvaa kuule, epilepsia ei ole yhtään liioiteltu sanavalinta: peiliseinät, peilikatto, teknorenkutus, värikkäät valot, kaikki.
Junika; Luleå oli tosiaan kodikas, sinne pitäisi palata kesäloma-aikaan. Voin aavistella sen olevan kaunis kaikkine vesineen. Tee kesäekskursiå ja valåkuvareportaasi! Joo!
Jutta; kuvat ovatkin lähinnä sieltä kirkkokylästä, joka on vuosisatoja vanha maailmanperintökohde :). Kyllä kaupungeissa oli jotakin samaa tunnelmaa, en tiedä olisinko sitä ilman ystävän sanoja huomannut, mutta nyt kyllä huomasin. Luulen, että löytäisit yhtäläisyydet helposti. Menehän käymään, Oulusta tulee matkaa vain 260km!
Malla; kun ei ollut mainio! Eivät mokomat siis mahtuneet jalkaan! Mutta hame oli mainio löytö, siitä tykkään. Tuli kuume kierrellä Ruotsia. Haaveilen lähteväni sinne kesällä: pohjoisesta autolla kohti etelää, Turusta takaisin. Olisi herrrrkullista!
Tuo eka kuva saa hyrisemään. Niin nättiä!
Olen ihan samanlainen. Haalin ruokia ja se on ihmetyksen aihe vähän kaikille. Lontoosta toin repullisen teetä. Ahvenanmaaltakin pillimehuja, karkkia, sinappia ja mitälie. Onneksi olin pakettiautolla liikkeellä.
Siis hametta tarkoitinkin! Jotenkin vain pienessä mielessäni en hoksannut Monkia Monkiksi, vaan siis jotenkin vain ajattelin vain telkkarin Monk-sarjaa... Ajatuskatkos, mutta kerrankos (jos toisenkin) näitä sattuu :D
Niin ja älä kysy, miten liitin telkkarin Monk-herran ja kirppiksen yhteen. En tiiä enää itekään. Hih.
14a4:n Hanna; repullinen teetä! Taivaallista! Minä toin vain muutamaa sorttia. Nyt harmittaa; ois pitänyt ostaa enemmän mehuja, bilar-karkkeja, kaikkea :(
Malla; aah! Nyt ymmärrän :D Hauska tuo sun ajatusketju, mullekin käy noita usein - siis että mieli on vikkelämpi kuin kieli, vai mitenpäin se nyt pitäisi sitten sanoa?
Lähetä kommentti