En yleensä kaipaa eteenpäin. Vilpittömästi vain nautin kyydistä ja kulloisestakin ajasta, korkeintaan vähän kaihoten vilkuilen olkani taakse. Rakastan kaikkia kahdeksaa vuodenaikaa, erityisesti niiden vaihtumista ja etäisyyksiä toisiinsa. Toistan varmaan itseäni tällä viisaudella; minusta vuodenaikojen väli Suomessa on ihanteellinen - ehtii melkein unohtaa mitä on vaikkapa syyskesä, joka sitten koittaessaan pääsee sekä yllättämään että muistuttamaan. Olen aivan runollinen tämän asian kanssa, ah', vuodenajat! Saan näppyjä niistä ihmisistä, jotka sitkeän oletusarvoisesti rakastavat kesää ja
inhoavat kaikkea muuta. Mielessäni liitän heidät niihin ihmisiin, jotka sitkeän oletusarvoisesti tahtovat asua isoissa kaupungeissa ja ihmettelevät kaikkea muuta. Hyi syvälle juurtuneita hypoteeseja.
Kaikesta tästä huolimatta: nyt minä kaipaan kesiä. Menneitä ja tulevia.
16 kommenttia:
Nämä sun kuvat! Oijoijoijoi!! Niin sitä itseään: KESÄÄ isolla ja kuumalla.
Ärrin ja murrin, kun nyt minäkin kaipaan.
Vaikka lähtökohtaisesti olen ihan samaa mieltä kanssasi vuodenajoista, niiden vaihtumisesta ja kesäihmisistä.
(Jos kesä on kovin kuuma, niin silloin kyllä tunnustan aina kaipaavani syksyä. Ehkä se on sama juttu tämän talven kanssa, joka on pitkästä aikaa oikein kylmä ja luminen. Niin tulee vähän kesäkaiho.)
Justihisa nuin. Jostain syystä jokkaine vuojeaika vaihtuu aina oikiaan aikaan ja tuntuu joka kerta ihan uuelta.
Olipa ihanasti kynäilty, tai näppäilty. Mä en ole kesäihmisiä, no en talvi-ihmisiäkään, mutta kevät ja syksy, jes. Mutta kuitenkin, minustakin on rikkaus saada kokea kaikki vuodenajat. Ja toisaalta voisin vaihtaa ne heti Etelä-Euroopan ilmastoon. Mutta en tropiikkiin koskaan.
Puhut asiaa, sanot sen mitä minä en osaa. Tänä talvena talvi on kyllä ollut raskas, mutta niin kai talven kuuluukin. Pitäisi löytää vielä kauneus siitä raskaudesta.
Olina; olen kesäkaipuuvirus! Voi minä muuten rakastan kuumia kesiä, en pistä pahakseni. Käännän välillä kylkeä ja jatkan pötköttelyä paahteessa. Minä en ole varjotyyppi.
Sanna; kyllä, kaikki on laitettu tulemahan vuorollaan. Käypä systeemi.
Liivia; Kiitos. Jos pitää sanoa mitä ihmisiä olen, eikä vuodeanaikaihmistä lasketa, niin kyllä minä olen ihan tyylipuhdas syksytyttö. Tropiikki... ei ikiajaksi koskaan, mutta jos kerrankaan pääsis... En ole reissannut paljoakaan.
14a4:n Hanna; tässä talvessa - tai sanoisin, että viimeisessä noin kahdeksassa kuukaudessa, on jotain mätää. Olen puhunut tästä monen ystävän kanssa! Merkkejä mädästä: 1. kesä tuntuu olleen monelle poikkeuksellisen raskas 2. syksy tuntuu olleen monelle poikkeuksellisen raskas 3. talvi tuntuu olleen monelle poikkeuksellisen raskas.
Tiedä keneen pitäisi kysyvä katse kohdistaa, kuuhun vai maahan vai mihin, mutta on kyllä totta mitä sanot: pitää koittaa löytää kauneus raskaudesta. Kiitos kommentista! Pistin minun ajatusrullat rullaamaan.
Olen ihan samaa mieltä siitä, miten ihanaa on, kun vuodenajan pääsevät melkein unohtumaan. Talvella kesä tuntuu niin kaukaiselta ja vieraalta, että ajatus paljaista varpaista nurmikolla on varsin runollinen. Ja vastaavasti kesällä lumi ja pakkanen muistuvat mieleen jonain maagisena. Ja se että voi pukea ylleen paksusti monta vaatekerrosta, se vasta tuntuu kesällä oudolta.
Just niin, olen ihan samaa mieltä! Niistä vuodenajoista.
Ja joskus on hetkittäin ihan ok kaivata muuta. Minäkin olen ihmeekseni viime päivinä kaivannut pari kertaa jo muuta, vaikka ei ole tapana. Suon sen itselleni. Mutta kitisemään ja valittamaan en ala! Lähden vaan hiihtämään, kun kerran vielä voi.
Juu,varsin hyvin kyllä näppäilit vuodenajoista..on se kyllä kivaa,että niitä on monta ja ne kaikki tuntuvat aina yhtä ihanilta ja uusilta. Varmaan kyllästyisin kokoaikaiseen kesään aika pian,kokoaikaiseen talveen ainakin. En ole oikein talvi-ihminen,mutta en sitä vihaakaan. Se vain kuuluu olla,jotta kevät tuntuisi nin ihanalta ja kesä kaihoisalta,aarteelta.
Tänä talvena olenkin kovasti yrittänyt löytää sitä kauneutta ja hyviä puolia,yrittänyt olla rutisematta. Ihan hyvin olen pärjännyt,pakkaset kyllä pistää vähän koville ja tuo lumi...mistä sitä riittää? Vähän pelottaa,pääseekö kevät tänne ollenkaan kun kaikki on muurattu lumella. Hmm.
Voi nämä kuvat olivaat niin Suomea! Tahdon myös Suomen kesään, kaipailen aina välillä.. Ja oikeita vuodenaikojakin kaipaan, vaihtelu on mahtavaa!
Hyi hyi syvälle juurtuneita hypoteeseja! Päivieni suosikkiajatus. Muisk
Minä kuuluin ennen siihen porukkaan, joka ei olisi voinut kuvitellakaan muuttavansa pois kaupungista ja nimenomaan Helsingistä. Vieläkään en ole asunut maalla, mutta jo Turkuun muuttaminen on muuttanut arvomaailmaa yllättävän paljon. Jos elämä ei olisi aikoinaan heittänyt minua tänne pakonomaisesti, olisin vieläkin entisissä ajatuksissa kiinni. Hiljaa hyvä tulee.
Ja nuo kuvat! Mielettömiä, kuten aina.
Edellinen syksy oli perseestä. En tiedä minäkään kenen syy.
Sama kaipuu täällä. Tiedän, että kesäisin elämä vaan on helpompaa, vaikka sinänsä mikään ei muutukaan.
(P.s. Olen palannut Bloggeriin uudella blogilla, jos haluat seurailla.)
Tervehdys. Kyllä oli sattuma kun hakukonejätti Googlen syövereistä blogisi löysin. Ja yleensä vielä inhoan teennäisiä vaate/virkkausblogeja, ahdistavan ihania aamuisia teekuppi-otoksia ja auringonlaskuja... Mutta sinun blogisi imaisi mukanaan, piti oikein tämä ja Heitteille jättäytynyt kahlata edes jotenkuten kokonaan läpi. Aivan ihastuttavia kuvia, ja ennenkaikkea sitä aitoa tunnelmaa, aitoja värejä, tuoksuja ja ajatuksia. Kun taustalla sattui itsellä vielä soimaan tälläistä fiilistelymusiikkia, tässähän meinaa ihan herkistyä ja ajatukset siirtyvät raskaan työharjoittelupäivän jälkimainingeista niinkin yksinkertaiseen asiaan, kun elämän tarkoitukseen, mitä oikeasti haluan elämäni (arkeni?) sisältävän?
Jatkathan kirjoittelua, ja lupaan kokeilla noita pirtelöjutskia, tuo vichy kuulostaa pirtelössä aivan taivaalliselta! Ai niin, ja senverran haluaisin henkilökohtaisuuksiin mennä, että haluaisitko edes hieman paljastaa, mitä alaa opiskelet? Voi olla, että olet sen täällä jossain maininnutkin, väsyneet silmäni eivät vain kerenneet rekisteröidä kaikkea näiden ihanien värien ja kuvioiden seasta!
Maija; KESÄ! Paljaat varpaat nurmikolla ei mielikuvana mitenkään helpota tätä kesänkaipuuta...
Pellon pientareella; joo. Mullakin tämä aurinko ja enemmän kevättalvinen meininki on helpottanut kaihoa, mutta lienee se tervetäkin kaipailla. Onpahan ainakin katsetta nähdä nokkaansa pidemmälle.
niina; minäkään en ole talvi-ihminen, mutta en kesä-tyyppikään. Älä huoli - kyllä kesä meidät löytää.
Martta; missä sinä sitten olet, jos ei vuodenajatkaan vaihtele?
Tanja; muisk :*
Sofia; Kiitos! Ehkä oli hyvä, että Turku osui polullesi? Onhan se hyvä saada perspektiiviä.
piilomaja; johonkin ikävään henkeen alkaa halu uskoman. Huono syksy se oli.
Ilona; Kesällä on kevyempää. Kiitos linkistä! (tosin jo viikkoja sitten löysin uuteen osoitteeseen, mutta oli jäänyt näihin kommentteihin vastaamatta)
Voffeli; kuule kiitos! Ihana kommenttisi piristi väsynyttä ja kuumeen nujertamaa mieltä! Toivottavasti kommentoit jatkossakin ja pysyt linjoilla. Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus. Aiempi koulutukseni on kasvatustieteen puolelta, ja akateeminen ura jatkuu taiteen kentällä - kauas en ole juuriltani silti karannut ;)
ps. minuakin ahistaa semmoset pintapuolisen täydelliset aamuteeotokset.
Lähetä kommentti