Haaveilen aktiivisesti karkaamisesta. Tähän liittyy olennaisesti se, että en kertoisi kenellekään minne menin ja miksi ja ennen kaikkea: miksi palasin. Olisin sitten poissa päivän tai kaksi, tunteroisen. Karkaisin vain.
Ja jos vaikka karkailenkin, niin kertomatta en ikinä malta. Olen semmonen.
Enkä malta nytkään!
Aion istua aamulla pohjoisen bussiin! Minä karkaan!
12 kommenttia:
Olennainen ei ilmeisesti sitten ole aina niin olennaista, tai itse juttu on tärkeämpi kuin sen mauste. Ei kerrota kellekään että lähdet! Niin, ja hyvää (karku)matkaa :).
Kiva kolttu. Omassa tapauksessa miehelle olisi pakko kertoa, joten ei oikein karkailut onnistu. Mutta ajatus sopii minunkin päähäni.
Hyvää melkein karkausta!
Hyvää karkumatkaa! Minäkin haaveilen toisinaan karkailusta, karkaisin sinne mökkiin olemaan itsekseni tai sitten voisin lentää johonkin kaupunkiin. Omituista...en minä lapsena karkaillut. Vasta aikuisena on tehnyt mieli.
Minäkin ihastuin vaatteeseen, hieno. Minä olen kiukutellut ja uhkaillut lapsia karkaamisella. Tiedän sen olevan alhaista. Pitäisi vain haaveilla salaa mielessään.
Ahhhh Your blog is wonderful, soo nice to find you! Your pictures are so inspiring and beautiful!
A footprint from
Agneta & Sweden
Minun tekee harvoin mieli karata. Sen sijaan toisinaan minä haluan piiloutua kotiin, suojaan maailman tuulilta. (Ja sitten sitä tulee mökkihöperöksi ja kaipaakin jo katujen ääniä ja elämää.)
Kerran lapsena olin karata. Hyvin suunniteltu ja kaikki. Istuin jo kadulla talomme lähellä ja olin karkaamaisillani. Sitten aloin sääliä vanhempiani joiden pelkäsin repeytyvän huolesta.
Hyvää karkua!
Voi mullakin tekis mieli välillä karata, mutta se pitäis tehdä jotenkin sillain ettei muut huolestuis. Joskus mietin, että jospa vaan varaan lipun Suomeen, en kerro kotiporukoille että milloin ja sit vaan saavun salkkuineni ovelle.
Tein muuten tänään ensimmäistä kertaa vihreää pirtelöä! Ja olipa se hyvää. Laitoin viherrykseksi avocadon ja spirulina jauhetta.
Pieni pakomatka kuulostaa aivan loistavalta ! Sopivan hetken tullen aijon kopioida ideaasi ja aikeitasi :) Josta tulikin mieleen, että täytyy tehdä kauppalista pirtelöaineksista, ajattelin huomenna kokeilla ensimmäistä kertaa näitä sinun ihastuttavia resptejäsi. Kun osaisi vain päättää mistä kokeilut aloittaisi...
Pellon pientareella; totta, ei olennainen ole aina olennaista. Niin saattaa luulla, että olisi, mutta se on oikeastaan ennakkoluuloisuutta. Kiitos!
Liivia; minustakin se on kiva kolttu, löytyi kirppikseltä. Hintaa viisi euroa, ja kun minulla ei sillä erää ollut niin paljoa niin piilotin sen ja hain seuraavaa päivänä..!
Kirjailijatar; minäkin haaveksin yksin karkaamisesta, mutta tällä kertaa menin toverin kanssa. Halu syntynyt aikusena, voimistunut parin viime vuoden aikana. Muksuna lähinnä ajattelin karkaavani siksi, että muut kaipaisivat. Nyt siksi, että muilla ei olis välttämättä hölkäsen pölähystäkään siitä että edes karkasin, kun kuitenkin palasin. Olis jotain ikiomaa.
Anjuska; eikös varsinkin väri ole upea! Hehe, että äiti karkaisi. Outo ajatus. Luulen, että jos minulla olisi lapsia niin varmaan aika usein tahtoisikin karata ja aina silti palata.
sinnlighet; Tusen tack!
Maija; joo! Piiloutumishalukin mulla on! Tykkään kätkeytyä, vaikka en tiedä olenko siinä hyvä. Kotiin osaan upota kyllä aivan vaivattomasti..
piilomaja; voi mikä lapsi! Säälii vanhempiaan :-}. Minä se säälin vain itseäni ja surkeaa asemaa tuoreena isosiskona, jolta lupaa kysymättä riistettiin kuopuksen kruunu. Siks halusin karata silloin. Että sais huomiota. Nyt tosiaan toinen tarina.
Isoinpapu; kiitos, oli hyvä!
Hanna; Mutta voihan sitä karata vain tunniksi tai puoleksi päiväksi? Ei siinä ehdi kukaan huolestua. Se olis muuten hieno yllätys: tulla ilmoittamatta noin kaukaa! Toteuta!
Hyvähyvä, vihreät pirtelöt eli virtelöt kunniaan :)
Voffeli; käythän sitten kertomassa miten pakomatka sujui? Ja ehdottomasti odotan myös pirtelökuulumisia! Hyvä aloituspirtelö voisi olla vaikkapa banaani + salaatti + paljon marjoja + (hapollista, jos tahdot) vettä.
Karkaaminen olis kyllä niin ihanaa!
Varsinkin keväällä iskee maanteiden sulaessa sellainen hinku tehdä muutamat roadtripit, ettei ole tosikaan. Ja silti käännyn aina kiltisti samasta risteyksestä samaan suuntaan, töihin.
Höh.
Lähetä kommentti