13.10.2009

Pienet punaiset pisteet


Pirtelö oli hyvin tyypillinen aamusetti: banaani, päärynä, lollo rosso -salaattia, puolukoita ja hiilihapotettua vettä. Punaisen pirtelön lisäksi kävin pakkaspäivää päin pienen punaisen sotamiehen kanssa. Hyvin se tuli läpitahkottua, itseasiassa taisin tekaista savesta yhden teepannunkin päivän muiden askareiden ohessa. Itse-askarreltu, paripuoli äijjä pääsee korvaan toistekin tahtia taputtamaan.

Mutta mitä minä oikeasti haluan tällä kertaa sanoa:
K I I T O S ! Te ihanat, kantavat, sallivaiset, ystävälliset ja kaikessa tuntemattomuudessanne niin tutut siellä ruutuin takana. Hitto, että olen tullut onnelliseksi kommenteistanne edelliseen postiin! Niin onnelliseksi, että polvi parani, vatsa tokeni eikä palelekaan enää.

Ja niin onnelliseksi, että ihan hipihiljaa on käsi käynyt kynäpenaalilla, paperin reunoja kirjottu kirjaimilla. Kuin korvien väliin joku tuttuun tapaan kuiskaisi sanoja ja lauseita. Nyt tuntuu iskevän L. Olla, alla, luu, luutunut, lutunen, polkea, illalla, lause.

Tännään tuli niinkö vaikka tämmönenki solovaus mielehen:
Millainen opettaja minä oikein olen? Luokaton.

10 kommenttia:

Stanna kirjoitti...

Tuollaista pientä punaista sotapoikaa tarvisin minäkin kuiskimaan tahtia korvaan. Ainakin aika-ajoin kun tahti alkaa hyytymään, sille voisi opettaa kaikki vaikeat englannin sanat kuiskattavaksi

maijja kirjoitti...

Stanna; hyvä idea! Sitä paitsi toisia opettaessahan oppii, eli korvikselle tietoa tallentaessasi oppisitkin jo itse. (tuo on muuten joku kanikselta lelukopasta löytynyt äijä...)

Anonyymi kirjoitti...

Miten hieno! kUten sinun tukkasikin <3

Hyvä jos tänään on jo vähän parempi mieli!

Malla kirjoitti...

maijja sulle on postia! sähköistä siis sellaista!

Maija kirjoitti...

Mahtavaa! En sano muuta tällä kertaa. Tai sanonkin: korvis on hieno. Siitä tulee mieleen sellaiset pienet punaiset apina(?)karamellit.

violet kirjoitti...

tykkään juur tuommoisista solovauksista.
Semmonenkin on kiva että
"välitötkö sää musta?"
"juu-u, kyllä mää susta vähät välitän".

Celia kirjoitti...

Hieno punainen sotapoika korvalehdelläsi!!!

Luin juuri tuon edellisen postauksesi, ihanasti kirjoitat, tunnistuspisteitä tekstisi täynnä: just noin, aivan.

Siskoni teki just tuon tapaisesta punaisesta hyppivästä muovitontusta itselleen korvakorun. Tykkään noista lelukorviksista( huono nimi, mutten muuta nyt keksi).

Anonyymi kirjoitti...

Blogissani on tunnustus/haaste sinulle! :)

kukka-maaria kirjoitti...

Viitaten viime kirjoitukseesi.. Lapissa kuuluukin kaamoksen alkaessa nukkua vähintään se 12 h vuorokaudessa. Minäkin, junan tuoma, sen ymmärsin vasta toisena Rovaniemi-vuotenani. Joten senkun nukut niin paljon kuin jaksat. Sitten jaksaa ehkä tehdä muutakin sen jälkeen! Viitaten tähän kirjoitukseen: Hyvä, että olo on parempi! :)

(ja kyllä se korvis on hieno! söpö ukko!)

maijja kirjoitti...

Violet; :D hyvä! tuon koitan muistaa ja solvata sitten sopivan sauman tullen :D

Celia; tonttukorvis oiskin hieno, ja pieniä lelukettuja ja kaneja olen ehtinyt kans korvissilmällä..

marjohei; kiitos! haen sen.

kukka-maaria; unta koitan suoda itelleni, ja hyväksyäkin väsymyksen, jospa se auttais.